Mikä on Lolita-oireyhtymä?

Ihmisillä on taipumus valita kumppaninsa yleensä ikäero on, jossa mies on jonkin verran vanhempi kuin hänen kumppaninsa, 5-8 vuotta keskiverto.
Antropologien mukaan tämä taipumus on psykobiologinen taipumus etsiä ihmistä, joka tarjoaa terveyttä ja huolehtii jälkeläisistään; ja naisilla saada suojaa ja tyydytystä omiin ja lastensa tarpeisiin.
Kiinnostus paljon nuorempaan ihmiseen, yleensä vasta murrosikään, tunnetaan nimellä Hebephilia (naisia ​​kohtaan) tai Ephebophilia (miehiä kohtaan). miehet), ja joiden mukaan joidenkin psykologien mukaan vetovoima johtuu ruumiillisen kypsyyden alkamisen ja lapsen viattomuuden ja kokemattomuuden välisestä sekoituksesta. lapsuus.
Tämän käyttäytymisen muunnelma tunnetaan nimellä Lolita-oireyhtymä. Tässä oireyhtymässä on kaksi komponenttia, jotka näkyvät Vladimir Nabokovin vuonna 1955 julkaistun romaanin "Lolita" hahmoissa: Mies (Humbert Humbert), joka on houkutellut murrosikään vasta saapuvaa tyttöä (Lolita), joka tekee parhaansa pysyäkseen lähellä pikkutyttö; toisaalta Lolita itse, tietoinen vetovoimasta, jonka Humbert tuntee, käyttää tilannetta hyväkseen manipuloida häntä ja käytännössä orjuuttaa hänet. Nabokov itse kutsuu niitä kirjassaan Nymfoksi.

Toinen Lolitas-ominaisuus on heidän seksuaalisuutensa alkaminen varhaisessa vaiheessa ennen tapaamista rakastajineen ja jota he käyttävät kiinnittääkseen ja manipuloiden heitä. Lolitan kirjallinen tausta oli Bambin kirjoittajan Felix Saltenin, joka aloitti seksuaalisen elämänsä 7-vuotiaana, kirjan "Josephine Mutzenbacher" hahmo. Ennen lolitan julkaisua nymfit tunnettiin Euroopassa Josephinesina.